Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







sunnuntai 18. helmikuuta 2018

YKSI ASKEL LÄHEMPÄNÄ

Makuuhuoneen muutos on taas saatu tämän viikonlopun aikana askeleen lähemmäksi tavoiteltua tunnelmaa. Hitaasti etenee, mutta kun työt on taas kulkenut Rovaniemen ja Helsingin välillä niin eipä tässä oikein ole ennättänyt tai jaksanut iltaisin paljon mitään tehdä. Tällä kertaa muutoksen kohteena oli toinen kaappi, joka toimii meillä liinavaatekaappina. Lähtötilanne oli tämä...


 Jälleen hiukan oikaisin ja laitoin pohjalle Otexin tartuntapohjamaalin, tässä yksi kerros...


 ...ja tässä kaksi kerrosta maalattuna.


Päällimmäinen kerros kaappiin tuli samalla harmaan sävyisella matta Helmi-kalustemaalilla kuin aiemmin maalattuunkin kaappiin. Sermin verhot sain myös ommeltua yhtä lukuunottamatta, pieni ajatuskatkos ja kangasta oli liian vähän : (
Onneksi tämä kangas löytyi kuitenkin oman kaupungin kaupasta, joten saan sitä lisää haettua helposti ensi viikolla. Tapetin pala roikkuu mallina seinällä, mutta nyt kun muu värimaailma alkaa olemaan vaaleampaa niin en olekaan enään aivan varma haluanko edes vaihtaa tapettia. Raikastukseen voisi riittääkin pelkästään kalusteiden ja lattian maalaus, ehkä jopa vain kalusteiden maalaus... kenpä tietää mihin loppujen lopuksi päädyn : )
















Ehkä on hyväkin että muutos tapahtuu hitaassa tahdissa, ehdin makustella uusia tunnelmia rauhassa ennen lopullisia päätöksiä.
Aurinkoista sunnuntaita!
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Pilvi18. helmikuuta 2018 klo 19.55

    Minun silmissä sinun muutokset tapahtuvat aina vauhdilla - itse kun olen joutunut suunnittelemaan päätalon remppaa vuosikaudet, huoh :). Kyllä nuo isot tummat kaapit vaan kevenevät tunnelmaltaan kummasti, kun niitä vaalentaa. Vaikka muutoin olen alkanut tykätä puun värisistä kalusteista, juuri nuo raskaat kaapit minulla haraavat puun värisinä hiukan myös vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna18. helmikuuta 2018 klo 22.25

      Kyllähän sitä loppujen lopuksi on monenlaista saatu tehtyä, siltikin tuntuu että ei saa aikaan mitään. Mutta nyt tuntuu siltä että operaatio raikastaminen on päässyt hyvään alkuun ja tästä on hyvä jatkaa. Tykkään edelleen puunsävyistäkin, mutta nämä tummat kaapit ovat alkaneet kyllästyttämään. Toivottavasti en muuta mieltäni kovin pian, sillä takaisin ei ole paluuta maalauksen jälkeen ; )

      Poista
  2. jaana19. helmikuuta 2018 klo 10.00

    Ihana tunnelma kamarissa! Minä vielä pähkäilen alanko maalaamaan seiniä vai tapetoinko.... Kaunis tuli kaapistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna19. helmikuuta 2018 klo 16.32

      Tunnelma muuttuu vaihe vaiheelta, saapas nähdä mikä lopputulos on kun tässä vielä pähkäilen. Kaappi kyllä muuttui aikalailla, kiva uudistus kun olen vuosia sitä katsonut ruskeana.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)